Videopostaus, part 3

Armoton camwhore jne. Jälkiruokien koristelu goes extreme! :D Tällä tavalla mie koristelen jälkkäreitä, kun on reilusti aikaa räpeltää. Pursotukseen käytän sulatettua mustaa candy melts-suklaata, vaikka ihan hyvin kävisi myös tavallinen tumma. Punainen kastike on Vadelmacoulista, eli paksuhkoa siirappimaista vadelmakastiketta. Vihreä kastike/pyree on soseutettua kiiviä. Yritin kuvata videota mahdollisimman kohtuu ok- kuvakulmasta, ja silti miun lärvi + kädet puskee välillä kuvan eteen.. Kyllä, mie köhnötän koristellessa melkeimpä lautasen päällä, että näkee kunnolla! Lusikoiden puhdistamiseen tarkoitetut paperit fiksusti sijoitettuna niskan taakse penkille. :F Koristelu on siis tehty täysin suunnittelematta ja hetken intuitiolla, ja sen ehkä myös huomaa.

Herättikö video jotain kysymyksiä? :)

APUA! Vieraat tulevat tunnin päästä..

..Mikä avuksi? Luovuus kehiin ja jauhot pöllyämään, siinäpä se!
Nappasin itselleni todellisen haasteen, jolla pistää ammattitaitonsa todelliselle koetukselle. Lähtötilanne oli se, että miulla ei ollut MITÄÄN valmiina. Marsipaani oli valkoista, ei pohjia, ei täytteitä, ei mitään. Mummoni soitti klo 13:09, ja keskeytti miun kauneusunet. Heräsin pöhnäisenä ja tokkuraisena sohvalta taujten, että äitini + hän tulevat käymään kahvilla vajaan tunnin päästä. Keräsin järjen takaisin maanpinnalle ja pistin todella töpinäksi. Kaivoin reseptiarkistoista toimivan ja varman kääretortun ohjeen ja eikun hommiin!

"Nuo munakarvakuviot rulez!" XD Voi Kati, kiitos ihanasta palautteesta.

Jääkaapissa sattui lymyilemään yksinäinen omenahillopurnukka, ja pari päivää sitten avattu vajaa kermatötsä. Kananmunia, check, sokeria, check, marsipaania, check, margariinia, check. Koristelutarvikkeita? Check. Kunnon menevän musiikin tahdissa leipominen on todellista turbotyöskentelyä. Vatkasin yleiskoneella samanaikaisesti kananmunia, pistin uunin lämpimään, värjäsin marsipaania. Rinnakkaisella työskentelyllä saa äkkiä valmista.

Tunnin ahkeran power & blackmetalin säestämän kokkailun tuloksena sain putkautettua pöytään mitä kauneimman keväisen kääretortun. Katsaus kelloon, 14:00. 10 minuuttia etuajassa! Jipii, onnistuin! Ironisinta koko hommassa on se, että tosiaan tuolla konditoriapuolella (koulussa) en ole päässyt kääretorttuja tekemään kertaakaan "oikeaoppisesti", joten koko homma meni läpi ihan oman muistin varassa. Kääretortun täytteenä on kermaa + omenahilloa, päällä vaniljan makuinen rasvakreemi ja kaulittua marsipaania. Edes ruusuja ei miulta löytynyt varastosta valmiina, joten väsäsin nekin tuon 50 minuutin sisällä.

Omenakääretorttu
kääretorttupohja:

4 munaa
1 1/2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2dl jauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit vaaleaksi kuohkeasi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi kananmunamassaan jauho/leivinjauhe seos käsin puulastalla sekoittaen. Hämmennä massa varovasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Kumoa valmis taikina sokeroidulle leivinpaperille ja irrota varovaisesti leivinpaperi pohjasta. Anna jäähtyä

Täytteeksi:
2dl vispikermaa
n.10-15g tomusokeria
~1dl omenahilloa

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla.
Levitä omenahillo tasaiseksi kerrokseksi jäähtyneen kääretorttupohjan päälle, ja levitä kerma hillon päälle. Kääri torttu rullalle leivinpaperia apunakäyttäen.

rasvakreemi pinnalle:
125 g margariinia
250 g (= 4 dl) tomusokeria
1 rkl vettä
vanilja-aromia

Pehmennä margariini sähkövatkaimella notkeaksi. Sekoita tomusokeri margariinin joukkoon vähin erin samalla vatkaten. Lisää lopuksi vesi ja vatkaa vielä hetken aikaa. Jos kreemi tuntuu liian paksulta ja levittäminen kakun pinnalle on hankalaa, voit notkistaa kreemin lämmittämällä sitä varovaisesti mikrossa miedolla lämmöllä. Mausta kreemi vanilja-aromilla. Levitä kreemi kääretortun pinnalle tasaisesti paletilla.

Lisäksi:
1 pötkö marsipaania
suklaata pursotukseen

Kaulitse marsipaani kääretorttua isommaksi levyksi ja nosta se kaulimen avulla kääretortun pinnalle. Tasoittele ilmakuplat pois käsin, ja leikkaa ylimääräinen marsipaani pois taikinapyörällä. Koristele kääretorttu esim. marsipaaniruusuilla ja pursotetulla suklaalla.

Taustalle soimaan jotain menevää! Jauu!
Dragonforcea, ja


Satyriconia

Haastakaa ammattitaitonne, ja kokeilkaa jotain mikä vaikuttaa lähes mahdottomalta! SE KANNATTAA!

Pursotuskurssi 14.2.2011

kuvat ryövätty Anzkun blogista

Pääsin pitämään pursotuskurssia yhdessä Iloisen keittiön ja Pohjois-Karjalan marttojen kanssa ystävänpäivänä. Ensimmäiseksi pitämäkseni kurssiksi kaikki sujui oikein kivasti, vaikka ennen kurssia tulikin panikoitua enemmän ja vähemmän.. No, voin ainakin sanoa hyvillä mielin kuuluvani satavarmasti suomen ainuiden "Goottimarttojen" joukkoon. Extra-kuvia ja lisätietoa kurssista löytyy Anzkun kauhasta kajahtaa -ja Leipomus -blogeista! ;) Suuret kiitokset vielä kaikille osallistuneille, toivottavasti tavataan uudestaankin kurssin merkeissä!

Julkaistu karjalan heilissä 20.2.2011
Tiina Sormunen

Miia Toivanen (oik.) ja Sanna Sokura tuoksuttelevat kakkupohjan kostutukseen sopivia maustearomeja.

Kakkuilua koko sydämellä ja porukalla

Kotileipureiden pursotuskurssilla hihaan tarttui muutakin kuin kermavaahtoa. Valkoiseen kankaaseen kirjailtu viesti ”marttailu, sitä on nyt liikkeellä”, kuvaa varmasti loistavasti Pohjois-Karjalan marttojen keittiön yleismeininkiä, mutta viime maanantaina illan trendi oli hivenen erilainen.

Pitkän pöydän ympärille oli kutsuttu 11 pohjoiskarjalaista ruokabloggaajaa ja muuten leipomisesta innostunutta naista, joiden missiona oli perehtyä kondiittorikokki Susanne Aallon opastuksella erilaisiin pursotustekniikoihin ja muihin täytekakkukiemuroihin.

Ensimmäisen leivontakurssinsa ohjannut Susanne Aalto piti iltaa kaikin puolin onnistuneena.

Keittiön pöydällä kurssilaisia odotteli laatikollinen kakkupohjia, joiden aika uhkasi kuitenkin käydä pitkäksi. Kun pöydän ääreen istahtaneet kotileipurit pääsivät tenttaamaan alan ammattilaiselta leivontaan liittyviä vinkkejä ja niksejä, rupattelu lipsahti kuin itsestään siitä kuuluisasta lapasesta.

Miksi kermavaahto kannattaa makeuttaa tomusokerilla tavallisen sokerin sijaan? Mitä kakkupohjan kostutukseen voi käyttää? Miksi jauhoja ei saa lisätä täytekakkupohjan massaan sähkövatkaimella, vaikka kaikkihan niin tekevät?

Susanne Aalto näyttää, miten sitä pursotinta oikeasti käsitellään.

- Joko alettaisiin tositoimiin? Iloisen keittiön yrittäjä ja pursotuskurssin ideoitsija Sonja Penttinen huikkasi lopulta kysymysmereen.

- Minä ainakin odotan ihan malttamattomana kakkuja.

Samaa mieltä olivat myös kurssilaiset, ja vähitellen puheensorina siirtyi keittiön puolelle täytekakkujen, hillokippojen ja kermavaahdon maailmaan.

Niiden takiahan tänne oli tultu.

Hyvä kakku tuli, toteaa Helena Leppäluoto. Taustalla Eeva Vartiainen viimeistelee omaa kakkuaan.

Kotileipureita riittääIdea Karelian marttojen, Susanne Aallon ja Iloisen keittiön yhdessä järjestämään kotileipurien pursotuskurssiin syntyi yrittäjä Sonja Penttisen saamasta asiakaspalautteesta.

Joensuussa vastaavia kursseja ovat järjestäneet muun muassa vapaaopisto ja martat, mutta palautteen mukaan kysyntää olisi huomattavasti useammallekin leivonta- ja kokkaustuokiolle.

Kakkuteemaiseksi kurssi heilahti, kun Penttinen kysäisi Aallolta, mikä häntä kiinnostaisi.

- Joskus viime joulun tienoilla Karelian marttojen puuhanainen ja entinen puheenjohtaja Eeva Mikkola sitten ehdotti, että voisimme käyttää marttojen keittiötilaa, joka sopii loistavasti tällaiselle kurssille, Penttinen kertaa.

- Oli ihan sattumien summa, että kurssi sattui ystävänpäiväksi. Suuri osa kurssilaisista ei tuntenut toisiaan ennestään, mutta ei sitä keittiössä huomaa. Yhteinen kiinnostus yhdistää tehokkaasti.

Kotileipureiden pursotuskurssin ohjaaja kondiittorikokki Susanne Aalto leikkaa kakkua. Samalla ruokabloggaajat Anne Pehkonen (edessä) ja Hanna Suhonen tallentavat leikkuu-urakkaa kameroidensa muistokortille. Molemmat aikovat kirjoittaa illan kakkuiluista myös omaan blogiinsa.

Paikallisia ruokabloggaajia Penttinen on hajustellut internetistä googlen avulla kuin salapoliisi.

Aina bloggaajat eivät kerro sivuillaan mistä he ovat kotoisin, joten Penttinen on makustellut ja päätellyt pohjoiskarjalaisuutta tekstien murteista. Bongaamilleen bloggareille hän on lähettänyt tietoa paitsi Iloisesta keittiöstä myös kotileipureiden kursseista.

Seuraavan kurssin ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta Penttinen ottaa liikkeessään ilmoittautumisia vastaan.

- Jos kurssipaikka on silloinkin marttojen keittiössä, mukaan mahtuu enintään 20 kotileipuria.

- Jos kysyntää on enemmän, voimme etsiä kurssille myös isommat tilat jostain, Penttinen vinkkaa.

Sokerimassaruusu valmiina kakun päälle.

Tekniikka haltuunTäytekakukkujensa viimeisistä pursotuksista ja koristeluista juuri suoriutuneet Anne Pehkonen, 30, ja Hanna Suhonen, 24, tulivat kurssille oppiakseen uusia leivontaniksejä.

- Minulla on peukalo keskellä kämmentä pursotuksen suhteen. Joensuussa on tosi vähän tarjolla leivontaan ja kokkaukseen liittyviä kursseja, ja aina kun sellaisia järjestetään, niihin tulee tartuttua kaksin käsin, Pehkonen täydentää.

- Kun sain Sonjalta kutsun, ja Susanne on kaveri blogijuttujen kautta, tiesin, että tällä kurssilla pääsee kunnon oppiin ja leipomaan vielä hyvillä välineillä. Minäkin olen vuosien varrella tehnyt vaikka mitä, mutta kakkuilu ja leivonta ovat jääneet vähemmälle. Käytännössähän tällaiset kokkailu- ja leivontakurssit ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle, Suhonen jatkaa.

Molemmat ovat myös tyytyväisiä pursotuskurssin antiin, sillä hihaan tarttui muutakin kuin vain kermavaahtoa.

- Kotona täytekakkua on tullut tehtyä ihan liian pienillä kermamäärillä, jolloin kakun pohjustus on jäänyt puolinaiseksi, Suhonen huomioi.

- Minulla puolestaan on käsien asento ollut pursottaessa ennen ihan väärä, nyt sekin tekniikka on korjattu. Kakustani ei tullut hirmuisen kaunis, mutta reunat onnistuivat paremmin kuin kotona, Pehkonen hymähtää.

Kotileipureille jäi kurssilta myös ihan konkreettisia kotiin viemisiä, sillä jokainen sai mukaansa itse koristelemansa kakun.

- Eiköhän siitä pidä sitten ainakin palanen maistella, että tietää, miltä oma kakku maistuu suussa, Suhonen hymyilee.

- Jos kakun vain saa ehjänä kotiin asti, joukkoliikennettä suosiva Pehkonen lisää.

Leipä-ähky

Leipien huippumalli haussa, osa I

Se vaan menee automaattisesti niin, että itse tehtyä leipää tulee syötyä aivan liikaa kerralla. Kirjoittamaton sääntö. Leipää ei pitäisi viipaloida kuumana, koska se vaan menee niin. Eikä se ole ihan niin hyvääkään uunituoreena, mutta sanoppa se nälkäiselle leipurille sunnuntai-aamuna. Tämä erinomainen leipä on lähtöisin leipämaestro Aleksin blogista. Mie olen todella huono noudattamaan ohjeita, ja tätäkin ohjetta tuli sovellettua enempiä ajattelematta. (lue: tajusin jälkeenpäin vasta oikoneeni ihan urakalla).. Lopputulos oli kuitenkin kotitekoiseksi leiväksi enemmän kuin perfecto.

Mie en voi sietää perinteisten kotileipien kilometrin paksuisia kuoria, se vaan on ehdoton Ei. Kuorta pitää olla sopivasti, ei liikaa! Tuskin kukaan tykkää sellaisesta kivikovakuorisesta leivästä. Pottuleivän kuori muotoutui sellaiseksi semi-ohueksi, joka ei syödessä ritise hampaisiin. Me likey.

Näyttää tiiliskiveltä vaikkei sitä todellakaan ollut

Näiden jalkapallojen viillotus on vähän äähh.

Ryhdyn marsipaanitaiteilijaksi

Ihan paras Perunaleipä
alkuperäinen ohje TÄÄLTÄ

450 g vettä
90 g perunahiutaletta /perunasosejauhetta

Kiehauta vesi ja turvota perunasosejauhe/hiutaleet. Anna muhia pari tuntia jos jaksat odotella, taikinan tekoa voi tosin jatkaa myös malttamattomuuttaan kunnes mössö on jäähtynyt 25 asteiseksi. =D

700 g vehnäjauhoa
30 g öljyä
23 g siirappia
23 g hiivaa
15 g suolaa

Lisää kaikki aineet perunamössöön ja vaivaa yleiskoneessa taikinaksi.
Kaavi taikina jauhotetulle työtasolle ja anna levätä 10min. Riivaa taikina neljäksi noin 400g palleroksi ja anna levätä 20min. Muotoile leivät ja kohota tuotoksia peitettynä about 45min-1h. Siivilöi leivän pintaan jauhoa (jos jaksat ja haluat) ja tee viillot sahalaitaisella tomaatti tms. veitsellä.
Paista 210c uunissa kypsiksi, leipä on kypsä kun se kopisee pohjasta ja on kauniin värinen.

Tää leipä on siis riivattua
Transl: This bread is cursed >:D ahaha.


Laiskana sunnuntaina maistuu kaakaokahvi. Kupillinen jos toinenkin! Ignooratkaa meikkaamaton lärvi.


Glorian ruoka ja viini- parasta kahvin kanssa tarjoiltuna.

Jauhoisin terveisin,

Sneak peek! Marsipaanihahmoja..

Räpelsin näillä miun mämmikourilla jonkinmoisia marsipaanikoristeita tulevaa synttärikakkuprojektia varten. Tämä on siis vasta maistiainen tulevasta! ;) Mie en vieläkään mikään marsipaanimamma ole, se ainakin tuli todettua. Eipä sitä marsipaanin käsittelyä tosin opi millään muulla kuin ankaralla harjoittelulla. Kettuun etsin netistä jonkinmoista runkoa, apina ja koala on tehty ihan puhtaasti omien visioiden mukaan. Ja ovat kyllä myös sen näköisiäkin..

Päässä heitti taas ja pahasti.. ja blurri sai käyttöä =D Kuvassa möllistelevä pinkki hirviö ei tähän kakkuprojektiin mitenkään kuulu, mutta sielläpä poseeraa. Ahahah. Otin noista miun värjäämistä marsipaaneista näytepalat teitä varten. :) Vasemmassa alakulmassa myös vitivalkoiseksi värjätty marsipaani VS luonnonvalkoinen (Värjäämätön au naturell) marsipaani. What a difference!